Daavid syntyi noin 3000 vuotta sitten pienessä israelilaisessa kaupungissa. Jumala valitsi tuon miehen olemaan niin merkittävä, että hänen tarinansa vaikuttaa meihin edelleen.
Daavidissa oli jo nuorena monta erinomaista luonteenpiirrettä. Hän oli erittäin urhea. Hän pystyi puolustamaan lammaslaumaansa jopa karhun ja leijonan hyökkäyksiä vastaa aseenaan pelkkä linko. Mieti itse ampuvasi leijonaa lingolla. Vaikeaa edes kuvitella, että kukaan yrittäisi sitä. Mitä jos ammut ohi? Entäpä jos leijonan otsa on niin kova, että kivi kimpoaa siitä ja leijona suuttuu tosissaan. Tämä osoittaa kerta kaikkiaan käsittämätöntä rohkeutta ja vieläpä nuorelta pojalta. Varmaan Daavidin on jo silloin ollut vahvasti Jumalan läsnäolossa ja joku siinä on muuttanut tuon nuoren miehenalun sellaiseksi, että hän jo silloin on koko sydämestään turvannut Jumalaan. Kuuluisa psalmi 23 ”Herra on minun paimeneni ei minulta mitään puutu” on syntynyt näihin aikoihin, kun Daavid oli 16-vuotias. Alkukielen sana paimen tarkoittaa myös parasta ystävää. 16-vuotias nuori mies elää keskellä Jumalan rakkautta ja turvaa niin, että hän pistää kaiken turvansa rakastavaan Jumalaan, joka pitää hänestä kaikessa huolta, tapahtui mitä hyvänsä.
Daavidin tärkein ominaisuus oli hänen rakkautta täynnä oleva sydämensä. Eipä ihme, että Jumala valitsi hänet kuninkaaksi. Jumala sanoikin ”Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni.” Daavid on siis Suuren Sydämen mies ja se on syy, miksi Jumala rakasti häntä niin paljon, että teki hänestä kuninkaan ja valitsi hänen sukunsa.
Kuitenkin Daavid teki myös paljon virheitä. Hänen rohkeutensa kääntöpuoli oli kiivaus, joka melkein sai hänet murhaamaan Naabal-nimisen miehen, joka loukkasi häntä. Tällöin kuitenkin Daavidin suuri sydän kääntyi katumukseen ja anteeksiantoon, kun Naabalin vaimo ystävällisellä käytöksellään pystyi vaikuttamaan häneen niin, että rakkaudellinen sydän pääsi voitolle.
Suurella sydämellä oli valitettavasti myös kääntöpuolensa. Daavidin intohimoisuus sai hänet rakastumaan toisen miehen vaimoon ja murhaamaan tämän miehen. Jumala ei kuitenkaan edes tällöin hylännyt Daavidia, mutta Daavid suistui noin puolen vuoden totaaliseen tuskaan, jona aikana hänen henkensä särkyi ja sydämensä murtui palasiksi. Itsesyytökset olivat hirveät. Hän oli tuhonnut urhean miehen elämän. Hän ajatteli tuhonneensa myös itsensä, oman tulevaisuutensa ja kaikkien läheistensä tulevaisuuden. Pahinta oli se, että hän oli erossa siitä Jumalasta, johon hän oli kasvanut kiinni jo pikkupojasta ja jonka läheisyydestä hän sai koko elämänsä merkityksen. Noin puoli vuotta Daavid eli katumuksessa ja suuressa tuskassa huutaen Jumalan puoleen psalmin 51 sanoin
Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
Puolen vuoden kuluttua Daavid oli muuttunut mies, kun profeetta Naatan tuli Daavidin luo ja ilmoitti Daavidille anteeksiannon. Puolen vuoden jatkuva Jumalan puoleen huutaminen oli murtanut Daavidin ylpeyden ja omavoimaisuuden ja anteeksianto kiinnitti hänet vielä nuoruuttakin syvemmälle Isän Jumala rakkauteen. Daavid siirtyi nyt vanhemman miehen elämään ja lähemmäksi sitä suunnitelmaa, jonka Jumala oli hänelle varannut. Tähän liittyi ristiriitaisia asioita, koska samaan aikaan Daavid itse joutui kokemaan kärsimystä, vieläpä sellaisten ihmisten taholta, joita hän rakasti kaikkein eniten. Perhettään koko sydämestä rakastavan miehen rankin kokemus oli, kun hänen oma lapsensa, Absalom, yritti tappaa Daavidin. Hän myös joutui kokemaan sen suunnattoman tuskan, kun toinen omista pojista tappaa toisen.
Mutta silti vasta kaiken tämän jälkeen Daavid oli valmis kuulemaan sen suunnattoman lupauksen, että Jumala oli valinnut hänen jälkeläisensä olemaan ikuisesti Israelin kuningas. Puolen vuoden rukousprosessi ja kaikki koettu tuska ja anteeksianto oli valmistanut Daavidin sydämen niin, että nyt Jumala pystyi paljastamaan tämän suunnitelmansa Daavidille. Vasta tämän tuskallisen sydämen murtaneen prosessin jälkeen Daavid oli tähän valmis.
Varmaan monet ja ehkä Daavid itsekin ajattelivat, että Salomo oli tuo valittu kuningas, jota lupaus koski. Salomossa olikin paljon hyvää ja hän oli erittäin pätevä ja viisas, siis täydelliseltä tuntuva valinta. Kuitenkaan kaikki Daavidin kiivaus ei ollut vielä vanhanakaan täysin kadonnut ja hän antoi Salomolle huonon neuvon. Hänen sotapäällikkönsä Jooab oli toiminut parikin kertaa omavaltaisesti eikä Daavid ollut antanut anteeksi, vaan jätti kostoperinnön Salomolle. Salomo toteuttikin koston käyttäen älyään, mutta lopputulos oli, että hän sai vastustajakseen Hadad-nimisen miehen, joka ei olisi uskaltanut toimia Salomoa vastaan, jos urhea Jooab olisi ollut hengissä. Jumala antoi Salomon pyytää itseltään mitä vain ja Salomo teki hyvän valinnan ja pyysi viisautta. Viisaudellaan hän pystyi hallitsemaan hyvin ja nostamaan valtakunnan ennennäkemättömään loistoon, mutta hän lankesi vanhuudessaan palvelemaan epäjumalia. Olisivatko asiat sujuneet eri tavalla, jos hän olisi pyytänyt itselleen isänsä Daavidin kaltaista suurta sydäntä täynnä rakkautta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan?
Jumalalla oli kuitenkin alkujaan toinen suunnitelma, Jeesus, joka syntyi noin 1000 vuotta Daavidin jälkeen. Jumalan lupaus koskikin Jeesusta eikä Salomoa. Oliko Jeesus sitten Daavidin poika, koska Daavid kutsuu Jeesusta Herrakseen psalmissa 110, mihin Jeesus itsekin viittaa evankeliumissa? Mietitäänpä ensin mitä isyys biologisesti tarkoittaa.
Ihmisellä on 46 kromosomia. Olet perinyt niistä 23 isältäsi ja 23 äidiltäsi. Kaikilta isovanhemmiltasi olet perinyt keskimäärin 11,5 kromosomia, mutta periminen ei mene toisesta sukupolvesta lähtien tasan. Yhdeltä isovanhemmaltasi, esim. isäsi isältä olet voinut periä esim. 13 kromosomia ja isäsi äidiltä vain 10. Kultakin Isoisovanhemmiltasi olet perinyt keskimäärin 5,75 kromosomia, mutta voi olla, että joltakin tämän sukupolven esi-isältäsi olet perinyt 10 kromosomia ja joltain toiselta ehkä vain pari. Jos mennään 10 sukupolvea eli noin 300 vuotta taaksepäin, todennäköisyys, että olet perinyt edes yhden kromosomin joltain tietyltä esi-isältäsi, on alle viisi prosenttia. Tietysti esi-isäsi on voinut periyttää sinulle geenejään montaa eri sukulinjaa pitkin, jolloin todennäköisyys periä kasvaa, mutta iso kuva on se, että pitkässä juoksussa isyys on muutakin kuin perittyjä geenejä. Tietysti tässä tarkkaan ottaen on pari poikkeusta: Y-kromosomi periytyy isän kautta. Näin ollen, jos olet poika, sinulla on sama y-kromosomi, joka isälläsi oli ja sitä ennen isäsi isällä jne. Jos olet mies ja tunnet sukulinjasi, tiedät, että jaat tuon yhden saman kromosomin kaikkien isälinjan esi-isiesi kanssa, Tähän kromosomiin syntyy harvakseltaan mutaatioita, jotka sitten periytyvät pojille. Genetiikka osoittaa, että meillä on kaikilla yksi ja sama esi-isä, Aatami. Vastaavasti osa DNAsta ei ole kromosomeissa vaan solun energiatehtaissa, mitokondrioissa. Nämä peritään äidiltä, koska solulima on munasolussa. Tässä siis tietty määrä perintötekijöitä periytyy aina äitilinjaa pitkin tyttärille ja edelleen tämän tyttärille. Myös täällä voi olla harvakseltaan mutaatiota, mutta jälleen genetiikka osoittaa, että meillä kaikilla on yksi sama esiäiti, Eeva.
Vaikka et siis geneettisesti olisi perinyt kaukaiselta esi-isältäsi mitään, olet silti hänen jälkeläisensä. Mutta miten? Olet perinyt hänen hengellisen perintönsä, esim. esirukoukset ja Jumalan suunnitelman ja unelmat, jotka liittyivät esi-isääsi tai esiäitiisi, joka eli vaikka 300 vuotta tai vaikka tuhat vuotta aikaisemmin. Voit olla perinyt myös sukusi kaukaisen kutsun. Jumala haluaa toteuttaa unelmansa, jotka Hänellä on, vaikka sukupolvet vaihtuvat.
Mutta ennen kaikkea Jumala luo edelleen jokaisen syntyvän ihmisen yhdessä Jeesuksen kanssa. Hän antaa jokaiselle meistä oman hengen ja sielun. Vaikka jokainen meistä on oma yksilönsä, luulen, että Jumala meidät luodessaan näkee edellisen sukupolven ja tekee meidät sellaisiksi, että Hänen mielessään meitä tehdessään on isämme ja äitimme ja myös sitä edeltävät sukupolvet. Tällä tavoin Paavali peri esi-isänsä Joonatanin kutsun, lupaukset, hengellisen perinnön ja hengellisen DNA:n tuhat vuotta esi-isänsä kuoleman jälkeen, kuten toisessa blogissa kerron.
Periminen käy siis sekä geneettisesti, mutta myös hengellisesti Jumalan kautta. Daavidilla oli lupaus Jumalalta, että Messias syntyy hänen sukuunsa.
Siispä Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta, mutta silti häntä voidaan kutsua Daavidin pojaksi.
Mitä unelmia Jumalalla on sinusta? Tiedätkö? Rukoilen, että Jumala ohjaa sinua kuulemaan äänensä ja löytämään sen, miten, missä ja keitten kanssa sinun on hyvä elää ja seurata Luojasi antamaa kutsua.
Jos koet suurta halua muuttua, ehdotan, että rukoilet 100 päivän ajan Daavidin rukousta psalmista 51:
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. (Psalmi 51:12).
Kuuntele sitten, mitä Jumala haluaa sinulle näyttää ja jos hän sinä päivänä näyttää sinulle jonkun rikkinäisen tai tahriintuneen kohdan sydämessäsi tai hengessäsi, niin älä pyydä Jumalaa vain korjaamaan sitä, vaan antamaan sinulle sen sijaan jotain UUTTA tilalle. Rukoile samat asiat sitten myös niille ihmisille, joista koet Jumalan sinulle tässä yhteydessä puhuvan. Kun tämä tapahtuu sadan päivän ajan, uskon, että tämän sadan päivän aikana Jumala tekee sisimmässäsi asioita, joista Christian Barnaard ei voinut edes uneksia.
Siunausta päivääsi
Frank Hill