Oletko miettinyt, miksi Jumala kutsui Paavalin? Moni ihmettelee, että Jeesuksella on Uudessa Testamentissa 12 opetuslasta. Kuitenkin sen jälkeen, kun Hän oli ylösnoussut, Hän kutsui vielä yhden, joka sitten kirjoittikin lähes kolmasosan Uudesta Testamentista. Tietyssä mielessä Paavalin tiimi teki enemmänkin, koska Luukas oli osa Paavalin tiimiä ja Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot vielä merkittävästi lisäävät Paavalin merkitystä meille tulleen Jumalan ilmoituksen kirjoittajina. Miksi Jeesus antoi yhdelle miehelle näin merkittävän tehtävän? Hämmentääkö sinua, miksi yksi mies, joka ei ollut osa alkuperäistä 12 opetuslapsen joukkoa, on yhtäkkiä näin merkittävässä roolissa?
Palataan ajassa tuhat vuotta taaksepäin. Kuninkaana on Saul. Saul on Israelin ensimmäinen kuningas, Jumala on itse valinnut hänet. Saul kuuluu Benjaminin sukukuntaan. Saul on ristiriitainen persoona, jossa on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta hänessä on myös heikkouksia. Hänellä on kuitenkin Joonatan-niminen poika, joka on yksi raamatun hienoimpia persoonia. Joonatan luottaa Jumalaan ja hän on erittäin urhea. Joonatan tekee suuren sankarityön, kun hän aseenkantajansa kanssa kiipeää yksin vain Jumalaan luottaen vihollisjoukkojen etuvartion kimppuun ja voittaa sen, saaden esimerkillään aikaan sen, että koko sota päättyy Israelin voittoon sillä erää. Voisi ajatella, että Joonatan itsestään selvästi olisi tällä teollaan ansainnut kruununperillisen roolin. Varmaan kaikki ajattelivat niin, paitsi yksi henkilö, Joonatan itse.
Myös toinen nuori mies, Daavid, tekee sankarityön ja voittaa Goljatin. Tämäkin sankarityö johtaa suurempaan voittoon. Nämä kaksi urheaa nuorta miestä ystävystyvät keskenään. Joonatanin ja Daavidin ystävyys on niin syvää, että Joonatan raamatun mukaan rakasti Daavidia kuin omaa sieluaan. Joonatan oli myös käsittämättömän pyyteetön. Hän tunnisti, että Jumalan kutsu kuninkuuteen ja kuningassuvun perustamiseen kuului hänen ystävälleen eikä hänelle. Hän pyrki kaikin tavoin suojelemaan ja edistämään Daavidin menestymistä. On vaikea käsittää, miten joku ihminen on voinut olla samaan aikaan sekä niin urhea että niin pyyteettömän rakastava. Persoonana Joonatan nousee yhdeksi raamatun hienoimmista henkilöistä.
Saul vihaa kuitenkin Daavidia ja yrittää tappaa hänet. Joonatan pelastaa Daavidin hengen. Tulee hetki, jolloin nämä kaksi ystävää sitten lopullisesti eroavat. Erotessaan ja tavatessaan viimeisen kerran, nuo kaksi sydänystävystä tekevät keskenään ikuisen liiton. Daavidin lupaa, että hän pitää huolta Joonatanin jälkeläisestä. Molemmat tietävät, että Daavidista tulee aikanaan kuningas, mutta sopimukseen kuului, että Joonatanista tai hänen jälkeläisestään piti tulla Daavidin lähin mies. Daavid teki siis sekä profeettana että kuningassuvun perustajana ikuisen liiton Joonatanin suvun kanssa ja lupaus tehtiin Jumalan edessä ikuisiksi ajoiksi. Huomaa: Ikuisiksi ajoiksi.
Saul jatkoi Daavidin vainoamista. Hän meni niin pitkälle, että jahtasi Daavidia aina muille paikkakunnille asti. Kaksi kertaa kävi niin, että Saul yritti tappaa Daavidin, mutta Daavid pääsikin yllättämään Saulin tämän nukkuessa ja säästi Saulin hengen. Kummallakin kertaa Daavid kysyi Saulilta merkittävät sanat
Saul, Saul, miksi vainoat minua?
Molemmalla kerralla Saul itki ja katui pahoja tekojaan. Myös Saul pystyi näkemään Daavidin kutsun, mutta ei Joonatanin tavoin pystynyt pyyteettömästi luopumaan omasta asemastaan.
Sitten syttyi taas sota ja sekä Saul että Joonatan kuolivat. Daavidista tuli kuningas, mutta Joonatanista ei tullut Daavidin lähintä miestä. Kuitenkin Daavid otti hoviinsa Joonatanin pikkupojan Mefibosetin, joka oli rampautunut lapsena. Oli ilmeistä, että tästä pikkupojastakaan ei tullut Daavidin lähintä miestä. Aikakirjat selostavat sitten Joonatanin sukua monta sukupolvea eteenpäin ja on selvää, että sekä Daavidin että Joonatanin suku jatkuu. Daavidin jälkeläisistä Salomonista ja muista tulee sitten kuninkaita, mutta Joonatanin sukua ei mainita missään vaiheessa kuningashuoneen kakkosmiehinä.
Jumalan silmissä tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Tuhat vuotta kuluu ja Daavidin suvun varsinainen kuningas Jeesus, johon kaikki lupaukset viittaavat, syntyy. Hänet kruunataan lopulta orjantappuralla kuninkaaksi ja Hän kuolee ja nousee ylös. Lupaus Joonatanille odottaa kuitenkin edelleen täyttymistä.
Jerusalemiin on tullut nuori urhea mies täynnä paloa. Hän on Benjaminin sukukuntaa. Ilmeisesti hän on saanut nimen Saul esi-isänsä Saulin muistoksi. Hän jatkaa aluksi muutenkin esi-isänsä Saulin jalanjäljissä. Ensimmäinen Saul vainosi Daavidia, toinen Saul vainosi Daavidin poikaa, Jeesusta, ja oli valmis sitä varten matkustamaan jopa ulkomaille asti matkien siinäkin esi-isäänsä. Damaskosta lähestyttäessä Jeesus kuitenkin puuttui peliin samoilla sanoilla kuin Daavid tuhat vuotta aikaisemmin
Saul, Saul, miksi vainoat minua?
Jeesus siis henkilökohtaisesti ilmestyi Saulille käyttäen samoja sanoja kuin tuhat vuotta aikaisemmassa tapahtumassa. Jeesus jopa lisäsi, että nyt on Saulin vuoro kärsiä Jeesuksen takia samoin kuin Daavid kärsi Saulin takia. Mutta nyt kärsimyksen motivaationa oli rakkaus eikä enää pelko. Saul kääntyi ja löysi kutsunsa. Hänestä tuli Jeesuksen lähin mies sen liiton mukaan, minkä Daavin ja Joonatan olivat tehneet tuhat vuotta aikaisemmin. Saul sai uuden nimen Paavali ja kutsun viedä sanoma Jeesuksesta ympäri maailmaa. Paavali oli luonteena hyvin samanlainen kuin Joonatan. Hän asetti kaikki omat pyrkimyksensä sivuun ja pyrki edistämään vain Jeesuksen kuninkuutta. Kääntymyksensä jälkeen Paavali oli hyvin samanlainen kuin Joonatan oli tuhat vuotta aikaisemmin.
Jeesus kohteli monessa suhteessa Paavalia kuin pikkuveljeä. Koska Daavid oli ollut 14 vuotta Adullamin luolissa kasvamassa kohti kuninkuutta, Paavalikin sai olla 14 vuotta kypsymässä Tarson kaupungissa kohti kutsuaan, jotta hän kypsyisi sellaiseen kutsuun, mihin Jeesus oli hänet tarkoittanut. Jeesus myös ilmestyi Paavalille henkilökohtaisesti, jotta Paavalin kirjoitukset olisivat yhtä luotettavia kuin että jos Jeesus itse olisi kirjoittanut ne. Saulin aseet olivat jäänet lojumaan taistelukentälle. Jeesus tavallaan keräsi ne talteen ja antoi Paavalille aseeksi kynän, jonka jälkiä me edelleen luemme.
On myös merkittävää, että Paavali oli Benjaminin sukukuntaa. Benjamin oli nuorin lapsi, joka oli Jaakobille ja kaikille veljille erittäin rakas. Joosef ei välttämättä edes ollut nähnyt Benjaminia vankeuteen joutuessaan, mutta Benjamin oli se, jota hän eniten ikävöi. Samoin Juuda oli lopulta valmis uhraamaan itsensä, jotta Benjamin ei joutuisi vankeuteen. Benjamin nuorimpana veljenä edustaa symbolisesti Israelin uusinta sukukuntaa eli meitä ei-juutalaisia, jota on adoptoitu Jumalan lapseuteen. Samoin uskon, että Paavali on se kahdestoista apostoli, jolle Jeesus oli varannut sen paikan, joka jäi Juudas Iskariotin jäljiltä tyhjäksi. Sanotaan, että arpa valitsi Mattiaan. Mutta luulenpa, että Jumala valitsikin kahdenneksitoista eli Benjaminin sukukunnan apostoliksi Paavalin.
Mitä tämä tarkoittaa sinulle? Näet, että Jumala on tavattoman uskollinen. Jumala voi herättää henkiin monta sellaista hyvää juttua, minkä luulet jo tuhoutuneen. Kuten Paavali sanoo:
Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen
Ef. 3:14-21
Siunausta päivääsi. Jumala herättäköön myös sinun elämässäsi suunnitelmansa eloon, jos se on ollut osittain hukassa.
Frank Hill