kaikkivaltias täydellinen jumala luo universumin

Oletko miettinyt, mitä tarkoittaa, että Jumala on kaikkivaltias ja täydellinen?

Kaikkivaltius tarkoittaa sitä, että Jumala on luonut aivan kaiken: Koko universumin, jossa nyt olemme, tilan ja ajan. Hän on luonut luonnonlait, kuten painovoiman, sähkömagneettisen voimat ja ydinvoimat, Samoin Hän on luonut jopa kaikki käsitteet, joilla operoimme, esim: Hyvä, paha, rakkaus, kärsimys, ilo jne. Jumala on periaatteessa voinut luoda muitakin universumeja, joissa voi olla erilainen tila tai aika, luonnonlait tai eri käsitteet kuin tässä, missä me olemme.

Toisaalta Jumalan täydellisyyden käsittäminen on vaikeaa. Tällä universumilla, jossa me elämme, on äärelliset mittasuhteet, äärellinen tila, äärellinen massa ja äärellinen aika. Jos universumillamme ei olisi äärellistä massaa, se romahtaisi sekunnin murto-osassa kasaan äärimmäisen pieneksi pisteeksi. Koko universumimmekin on vain pieni pallo, jossa on harvakseltaan ainetta. Miltähän se näyttää yliäärettömän Jumalan perspektiivistä katsottuna? ilmapalloltako? vai koriste-esineeltä, ehkä maljakolta? Matematiikasta tunnemme, että jopa äärettömyydet ovat erikokoisia, esim. reaalilukuja on enemmän kuin kokonaislukuja. Jopa erikokoisia äärettömyyksiä voidaan osoittaa olevan ääretön määrä. Jumala toisaalta on täydellinen, mikä tarkoittaa, että Hän on enemmän kuin mitä mikään äärettömyys voi olla. Jos on vaikea käsittää äärellisestä maailmasta käsin ääretöntä, kuinka voisimme käsittää jotain mitä kuvataan täydelliseksi? Paras tapa edetä on tutkia sitä, mitä Jumala itse itsestään on ilmoittanut.

Raamatussa kuvataan, kuinka alussa Jumala luo maailman ja koko universumin eli kaiken sen, mitä me tunnemme. Me elämme siinä, joten on vaikeaa kuvitella mitään muuta. Miksi Jumala loi juuri tällaisen maailmankaikkeuden pelisääntöineen eikä jotain muuta? Universumimme alussa Jumala luo materian ja ajan, luonnonlait ja kaiken muunkin, mikä pystymme aisteillamme kokemaan. Jos vertaa maailmankaikkeuttamme jalkapallopeliin, Jumala määritteli siis kentän mittasuhteineen, peliaikoineen ja sääntöineen. Jalkapallopelin sijasta Hän olisi voinut luoda koripallokentän, missä olisi ollut erilainen kenttä, erilainen peliaika, erilaiset säännöt ja eri pelaajat. Miksi tällainen maailmankaikkeus ? Vai onko tämä vain yksi Jumalan luomista maailmankaikkeuksista? Kvanttifysiikassa pohditaan, onko olemassa rinnakkaistodellisuuksia. Mikään ei tietysti estäisi, että Jumala olisi voinut luona erilaisia rinnakkaistodellisuuksia tai kokonaan muita universumeja. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä.

Luulen, että Jumala luo vain kaksi maailmankaikkeutta, sen joka on nyt ja sen, joka tulee tämän jälkeen, kun tämä universumi loppuu ja uusi järjestys alkaa. Perustelisin asiaa silla, että Jumala loi tämän maailmankaikkeuden ensisijaisesti oman perusolemuksensa mukaan, mikä on hyvyys ja rakkaus. Jumala loi tämän maailmankaikkeuden ja ennen kaikkea ihmisen rakkautensa kohteeksi, omaksi kuvakseen. Meissä on siis jotain tuosta täydellisestä persoonasta, koska olemme Hänen kuviaan. Jumala loi itselleen rakkauden kohteen. Jumala rakasti tätä maailmankaikkeutta ja siihen luomiaan ihmisiä niin paljon, että Hän itsekin oli valmis astumaan pelikentälle omassa pojassaan ja kärsimään ristillä. Jumala valitsi tulla itsekin ihmiseksi. Kaikkivaltias Jumala on valinnut ensisijaiseksi rakkautensa kohteeksi ihmisen, vaikka Hänellä olisi ollut rajattomat mahdollisuudet luoda jotain aivan muuta, mitä emme pysty edes kuvittelemaan. Jumala laittoi kaikkensa peliin tässä universumissa ja tekee selvän valinnan meidän puoleemme avioliiton tapaisen suhteen kautta. Jumala halusi itselleen perheen. Olemme valittuja. Miksi Hän olisi luonut muita kakkosluokan universumeja, jotka eivät olisi vastaavan valinnan kohde?

Fyysikot puhuvat Big Bangistä, mikä asiallisesti tarkoittaa, että on joku alkuhetki, jolloin joku sanoo sanan: ”Tule esiin” ja aika ja kaikki alkaa. Pieni universumi poksahtaa olemaan, kun suuri Jumala sanallaan kutsuu sen esiin kaikkine luonnonlakeineen. Tuntuu siltä, että fyysikot ovat kuin sokeat, jotka näkevät luomisen, muuta eivät näe Luojaa. Jotkut filosofit taas ajattelevat, että koko universumimme on vain tietokonesimulaatio, jonka meitä kehittyneemmät oliot ovat luoneet huvikseen. Tavallaan näin onkin. Jos haluaa ajatella näin, universumimme on ”tietokonepeli”, jonka Jumala on luonut, mutta johon Hän on itse hypännyt pelin sisälle. Jumala ei ole joku ulkopuolelta asioita seuraava nörtti vaan aktiivinen, täynnä perusolemustaan rakkautta olevat toimija, joka vaikuttaa keskellämme.

Palataan itse luomiseen: Tulee ensimmäinen päivä ja ensimmäinen yö. Mitä oli ennen sitä? Oliko nollas päivä ja nollas yö ja sitä ennen miinus yhdes yö ja miinus yhdes päivä? Ei varmaankaan, koska samalla kun Jumala loi kolmiulotteisen tilan ja asetti sinne kolmiulotteisen materian ja sitä koskevat luonnonlait, Hän samalla loi tällä universumille myös lineaarisen, yksiulotteisen ajan, joka kulkee ensimmäisestä päivästä päivä kerrallaan eteenpäin, kunnes tämä universumi tulee päätökseensä. Samalla Hän loi myös tähän tilaan liittyvät käsitteet, kuten ”hyvä”, ”paha”, ’Oikea” ja ”väärä” ja tunnetilat kuten ”Ilo”, ”Suru”, ”Rauha”, ”Kärsimys” sekä kaiken muun mitä tunnemme. Maailma sellaisena kuin me sen tunnemme, perustuu näihin luomistekoihin. On siis tila, aika ja Jumalan luomat ”pelisäännöt”, jotka sisältävät niin luonnonlait, moraalikoodit kuin kaikki käsitteet, joilla operoimme puheissamme ja ajatuksissamme.

Meidän on ihmisperspektiivistä käsin vaikea tutkia kaiken Luojaa käsitteillä, jotka tämä Luoja itse on luonut. Tämä on minusta teologisesti yhtä tärkeä periaate kuin fysiikassa on Heisenbergin epätarkkuusperiaate. Jumalan kaikkivaltius katoaa ohi käsityskykymme horisontin, johon meillä ei ole kulkua, koska meidän pitäisi tutkia Jumalaa käsitteillä, jotka Luoja itse on luonut. Vertauskuvana voisi ajatella, että kaksiulotteisesta maailmasta käsin on vaikea mieltää kolmiulotteista maailmaa. Samalla tavoin emme voi ymmärtää omasta perspektiivistämme käsin Jumalan mahdollisuuksia, vaan pitää luottaa meitä mahtavampaan Luojaan.

Viime kädessä ainoa tapa suhtautua Häneen on kunnioitus ja luottamus, että Hän haluaa ja voi tehdä kaiken hyvin. Hän pystyy järjestämään kaikki nekin asiat, jotka  menevät yli meidän käsityskykymme. Hänen perusolemuksensa on hyvyys ja rakkaus, minkä Hän on myös tehnyt selväksi meille. Rakkaus on jotain kaikkien käsitteitten yläpuolella olevaa, Jumalan perusolemus, joka ei koskaan häviä, kuten Paavali kuuluisassa Korinttolaiskirjeen rakkauden ylistyksessään tuo ilmi. Pystymme siis luottamaan, että mikään, edes kärsimyksen ongelma ei ole Hänen mahdollisuuksilleen ylivoimainen eikä asia ole Hänen mahdollisuuksilleen edes ongelma, vaikka on paljon asioita, mitä ihmisen on vaikea ymmärtää.

Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan syy- seuraussuhde ei voi muuttua. Jos esim. Kalle on lyönyt Villeä ja Ville sitten lyö Kallea, ei voi olla olla aikaperspektiiviä, missä syyseuraussuhde muuttuisi niin, että näyttäisi siltä, että Ville olisikin se, joka löi ensin. Näistä aikakäsitteeseen liittyvistä lähtökohdista Einstein sitten johdatteli koko teoriansa. Jumala voisi halutessaan ”pyörittää kaleidoskooppia”, minkä jälkeen osa edellä kuvatuista asioista toimisi eri tavoin. Mutta nykyinen järjestys on Hänen päättämänsä ja pysyy, kunnes Hän toisin päättää. Hänhän olisi voinut luoda millaisen maailmankaikkeuden vain haluaa, mutta varmaan tämä toteuttaa jotenkin Hänen tarkoituksiaan, koska Hän halusi luoda jotain itsensä kaltaistaan, jotain mistä Hän pitää, mitä tämä käsite sitten Hänen kohdallaan tarkoittaakin.

Koko nykyinen fysiikka ja etiikka perustuu tähän Jumala alussa valitsemaan luomisjärjestykseen. Fyysikot nimittävät tapahtumaa, jossa olemattomasta on syntynyt olevaa, alkuräjähdykseksi. Olisiko vaan parempi sanoa, että alussa Jumala loi taivaan ja maan? Jos Jumala sanoo olemattomalle TULE niin voisi kuvitella, että yhdestä olemattomasta pisteestä syntyy yhtäkkiä olemassa olevaa ja samalla hetkellä Luoja tekee ”pelisäännöt”, ajan ja kaiken muu tarvittavan. Tuntuu, että fysiikka koko ajan törmää luomisen asioihin mutta ei näe itse Luojaa. Ilman Jumalan aktiivista tahtoa olisi ollut käytännössä mahdotonta syntyä mitään sellaista, missä olisi järjestys, ei kosmostasolla eikä mikrotasolla. Jos vaikkapa niin kutsuttua pimeää energiaa ei olisi juuri tiettyä määrää, maailmankaikkeus olisi joko romahtanut kasaan tai laajennut niin, että mitään tähti tai planeettoja ei olisi voinut syntyä. Näihin ”uskomattomiin sattumiin” törmätään jatkuvasti, kun tieteellinen tuntemus lisääntyy. Jos olet seurannut kymmenen kilometriä karhun jälkiä etkä usko karhuun, minusta olet asenteellinen etkä toimi objektiivisesti.

Pienenä kuriositeettina mainitsen maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyvän ajatukseni, joka liittyy em. pimeään energiaan. Tällä hetkellä fysiikassa puhutaan siis näkyvästä aineesta ja pimeästä aineesta sekä tavallisesta energiasta ja pimeästä energiasta. Raamatussa taas puhutaan näkymättömistä henkivalloista ja näkyvän maailman rinnalla olevasta näkymättömästä maailmasta. Fyysikkojen mukaan pimeää energiaa on enemmän kuin näkyvää. Raamatun mukaan näkymätön maailma on suurempi kuin näkyvä. Toisessa kuninkaitten kirjassa profeetta Elisa pyytää Jumalaa näyttämään pelkäävälle palvelijalleen näkymättömän maailman ja palvelija rohkaistuu, kun huomaa, että näkymätön maailma on paljon suurempi kuin näkyvä. Millaisen painovoiman aiheuttaa esim. enkeli, joka ei näy? Koostuuko demoni jonkinlaisesta atomirakenteesta, jossa toimivat vahva ja heikko ydinvoima? Varmaan voisi ajatella, että Jumalaan itseensä eivät liity fysiikan voimat, koska Hän on Luoja ja luodut voimat eivät vaikuttane Häneen. Mutta enkelit ja demonit ovat luotuja, joten tuntuisi luonnolliselta kaikessa kummallisuudessaan, että niihinkin vaikuttaisivat joko meidän tuntemamme neljä vuorovaikutusvoimaa (vahva ja heikko ydinvoima, sähkömagneettinen voima ja painovoima) tai osa näistä tai jotkin muut Jumalan näitten välille asettamat vuorovaikutukset, jotka voisivat selittää osan fysiikankin tuntemista ongelmista.

Lopussa Ilmestyskirja päättyy siihen, että Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Jumala luo siis uuden tilan, ajan ja uudet pelisäännöt eli toisen universumin. Edellinen lakkaa ja uusi syntyy.  Emme voi ajatella, että tämä uusi luotava maailmankaikkeus on samanlainen kuin se, missä me nyt toimimme. Se on joka suhteessa parempi. Siellä voi olla esim. moniulotteinen aika niin, että voimme olla samaan aikaan useassa paikassa, esim. käydä keskustelua jonkun ystävämme kanssa ja samalla olla Jeesuksen läsnäolossa ja tehdä muitakin asioita ja olla läsnä ihan eri tavalla kuin nyt. Jumala itse ja Pyhä Henki toimivat jo nyt näin: Jumala voi olla läsnä jokaisen maapallon yli seitsemän ihmisen elämässä yhtä aikaa samaan aikaan niin intensiivisesti, että Paavali kuvaa sitä ateenalaisille termillä ”Hänessä me olemme, elämme ja liikumme”. Ja huomaa, että tämä kaikki kestää taivaassa ollessamme loputtomasti. Taivaassa ei varmaan myöskään muuten ole voimassa samat luonnonlait kuin nyt. Uskoisin, että voimme lentää siellä hevosilla paikasta toiseen. Myöskään emme ole niitten käsitteitten vankeja, mitkä nyt rajoittavat meitä. Hallitsemme mieltämme ja jopa ajatuksiamme, joten jos päätämme, että emme ajattele vaikkapa koiraa, koira ei tule mieleemme.

Tämä uusi maailmankaikkeus aikakäsitteineen lienee kuitenkin jollakin tavalla olemukseltaan samankaltainen kuin nykyinen, mutta niin, että uusi maailma on jollain tavalla paljon todellisempi kuin nykyinen maailmankaikkeus, joka sekä atomitasolla että makrotasolla on oikeastaan lähes tyhjää tilaa. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesuskin käveli seinän läpi, koska seinä oli niin epätodellinen verrattuna Jeesuksen todelliseen ylösnousemusruumiiseen. Tämä kuva kuvaa mielestäni hyvin sitä eroa, mikä tulevaisuuden universumilla on nykyiseen verrattuna.

Mietipä ikuista elämää nykyisessä universumissamme. Ikuinen elämä olisi kyllästyttävä. Jo useimmat 90-vuotiaat ovat nähneet mielestään niin paljon, että mikään ei oikein tahdo innostaa. Kun olet nähnyt olympialaiset 20 kertaan, 21. kerta ei välttämättä enää oikein innosta. Mietipä ikuista elämää työkaveriporukkasi kanssa. Menisitte lounaalle ja juttelisitte samat jutut miljoonanteen kertaan. Siksi ikuinen elämä nykyisessä universumissa olisi niin kyllästyttävä, että tuskin sitä kukaan edes haluaisi. Mutta uudessa universumissa on eri juttu. Jos luet Raamatun kuvauksia sieltä, huomaat, että siellä väki on koko ajan spontaanisti innostuneempaa ja onnellisempia kuin itse olet elämäsi tähtihetkessä. Eläessäsi siellä, huomaat suuren eron kaikkeen, mitä nyt edes pystyt kuvittelemaan. Ikuinen elämä kaikkivaltiaan Luojan seurassa ei ole tylsää. Siksi sinne kannattaa mennä ja muovata jo nyt koko elämäntyylinsä ja asenteensa sen mukaisesti.

Uutta universumia odottaen, tapaammehan siellä? Siunausta päivääsi

Frank Hill