Aikamatkustus

Joskus Jumala suo ihmistenkin matkustaa ajassa. Kuningasten kirjoissa kerrotaan, kuinka profeetta Elia hyppäsi tulisen ratsun selkään toisen profeetan, Elisan katsoessa. Tämä tapahtui noin vuonna 800 eKr. Tulinen ratsu lennähti aika-avaruuteen vain Elian viitan jäädessä Elisan käteen. Emme tiedä, kuinka kauan aikamatka kesti, vaikka aikamatkan kyseessä ollen kysymys kestosta onkin absurdi. Jossain vaiheessa aika-avaruudessa Elia törmäsi toiseen aikamatkustajaan, Moosekseen. Ehkä Elia näki, että valjakon takaa oikealta puolelta alkoi häntä lähestyä toinen hahmo, jonka Elia lopulta tunnisti Moosekseksi. Oli mikä oli, seuraavan kerran tapaamme molemmat herrat kirkastusvuorella Jeesuksen ja Jeesuksen kolmen opetuslapsen kanssa. Siinä keskusteltiin ainakin Jeesuksen tulevasta sovintotyöstä ja ehkä siitä, mitä asia tulisi tarkoittamaan edellä mainituille aikamatkaajille.

On muuten huomattava, että eläessään Mooses ei päässyt luvattuun maahan, vaan sai vain vuorelta käsin etäältä katsella sitä, mutta nyt aikamatkaajana hän on itse siellä Jeesuksen seurassa. Mikä siis vanhassa liitossa oli mahdotonta, se Jeesuksen seurassa olikin mahdollista. Mitä ilmeisimmin aikamatkaajat saivat ohjeet matkustaa vielä reilut kaksituhatta vuotta ajassa eteenpäin, jotta Mooseksen alkuperäinen kutsumus Jumalalta tulisi toteutettua: Olla johdattamassa Jeesuksen kautta Israelin kansa luvattuun maahan, siihen taivaalliseen luvattuun maahan, mikä on jotain paljon enemmän kuin se mitä Mooses oli alkujaan tekemässä. Elia taas saa viedä oman kutsunsa, olla isähahmona kansalleen, Mooseksen kanssa. Elian lopullinen kutsuhan oli kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten isien puoleen. Jumalan suunnitelma ihmisten ja sukujenkin osalta voi kantaa jopa halki tuhansien vuosien.

Joskin syystä esimerkit aikamatkustamisesta toimivat vain niin päin, että siirrytään tulevaisuuteen eikä palata menneisyyteen.

Narnia-kirjassa Taikurin veljenpoika C. S. Lewis kuvaa maailmojen välitilaa, jonka kautta Narniassa siirryttiin maailmasta toiseen. Raamatussa kuvataan myös tällainen välitila, jossa ei ole aikaa. Sen
nimi on kuolema. Kuoleman kautta tehdystä raamatussa kuvatusta aikahypystä on esimerkki siinä, kun Jeesuksen kuoleman yhteydessä suuri joukko menneisyydessä kuolleita pyhiä ihmisiä nousee ylös kuolleista Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja ilmestyy monille ihmisille. Joukossa voi olla tuhansia vuosia aikaisemmin kuolleita ihmisiä, esim. vaikka joku patriarkoista. Ehkä joku on kuollut jopa muutama sata vuotta aikaisemmin ja joku toinen ehkäpä vain pari vuotta ennen. Joka tapauksessa nyt suuri joukko ihmisiä aikamatkusti Jeesuksen kuoleman yhteydessä. Mitähän näille ihmisille sen jälkeen mahtoi tapahtua? Ehkäpä he kuolivat jonkun ajan päästä uudelleen ja jäivät odottamaan uutta ylösnousemusta? Tai sitten he jatkoivat elämäänsä muitten ihmisten joukossa ja vanhenivat ja kuolivat luonnollisen kuoleman toisen kerran. Mahdollisesti he palasivat jossain vaiheessa hautoihinsa ja asettuivat uudelleen ”levolle”. Tai sitten Jumala lähetti Elian tulivaunut ja korjasi nämä ihmiset talteen uudelle aikamatkalle, kenties suoraan taivaaseen ja varmaan jo aika pian Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Minä veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.

Kuolemassa ei ilmeisesti ole aikaa etkä ole tietoinen ajan kulusta. Muuten kuolleena olo olisi aika tylsää, koska jos olisit kuollut vaikka 5000 vuotta ennen kuin Jeesus tulee herättämään kuolleet eloon, niin tylsistyisit sitä odottaessasi kuoliaaksi. Ajattele, että miettisit koko ajan, kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin jotain alkaa tapahtua. Jos paikat puutuisivat, et voisi kääntyä tai raapia nenää. Viitteen kummallisesta, pistemäisestä ajasta saamme mm. siitä, kun Jeesus sanoi ristin ryövärille, että tänä päivänä sinun pitää olla minun kanssani paratiisissa. Jeesus ei siis sanonut, että nyt kuolet ja odotat 2000 vuotta ja sitten nouset ylös vaan että kuolet ja saman päivän aikana olet Jeesuksen kanssa paratiisissa. Kuolleethan herätetään maan päällä olevan aikakäsityksen mukaan vasta tulevaisuudessa. Joko siis ryöväri aikamatkusti Elian tulivaunuissa tuhansia vuosia ajassa eteenpäin tai sitten kuolemassa ei ole aikaa tai ainakaan samanlaista aikaa kuin mitä elävillä olevilla on. Jumalallehan tosin kuolleetkin elävät.

Jeesus kertoo evankeliumissa tarinan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Tarinassa on oikeastaan mukana kolme hahmoa: Aabraham, joka kuoli jo 2000 vuotta ennen Kristusta, Lasarus ja rikas mies. Nämä keskustelevat samassa hetkessä. Näin ollen kommunikointi onnistuu tilassa, missä ei ole aikaa tai ainakaan aikaa siinä mielessä kuin me sen tunnistamme. On vain tila tai tiloja, mihin ilmestyy eri aikoina kuolleita ihmisiä, jossa ei ole aikaa. Oikeastaan kolmiulotteinen tilaakaan ei näytä samanlaiselta kuin meidän tilamme on. Välimatkakäsite toimii selvästikin eri lailla kuin meillä. Kuolleet eivät liiku kuten elävät. Silti kaikki näkevät toisensa eikä kenenkään tarvitse kääntää päätään. Siellä ei paljon jalkoja ojenneta, mutta eivätpä ne ajan puutteen takia kai puudukaan. Jopa eri maissa kuolleet ihmiset näkevät toisensa mitä se näkeminen siellä sitten tarkoittaakin. (Hesekiel 32) Lopullisuuden sävy näkyy tässä kertomuksessa: Kertomuksessa Lasarus on tehnyt hyviä valintoja ja rikas mies huonoja ja molemmat odottavat välitilassa lopullista kohtaloaan. Molemmat ovat elämänsä eläneet ja tehneet omat valintansa, joitten perusteella heidän kuolemanjälkeinen kohtalonsa ratkeaa.

Kuolema on siis paikka, missä ei ole aikaa. Meidän aikakäsityksemme, sellaisena kuin sen koemme, on lineaarinen. Kuolemassa aika joko puristuu yhdeksi pisteeksi tai muuttaa muuten koko luonnettaan. Kaikki kuolleet elävät samassa hetkessä. Kun siis Jeesus kuoli, Hän oli kuolemassa läsnä samaan aikaan kuin kaikki ennen Häntä kuolleet ihmiset ja myös Hänen jälkeensä kuolevat. Siksi Hän saattoi jakaa evankeliumin Nooan aikaan kuolleille ihmisille, siis ihmisille, jotka olivat kuolleet useita tuhansia vuosia ennen hänen kuolemaansa. Nooaa edeltävät ihmiset olivat myös kuolleet eri aikoina. Näin ollen kaikkien kanssa samassa aikatilassa oleva Jeesus saattoi puhua yhdellä kertaa näille kaikille eri aikoina kuolleille ihmisille. Jeesushan ei jäänyt kuolemaan vaan nousi ylös. Jos Jeesus olisi puhunut vain esim. 4000 tuhatta vuotta ennen Häntä kuolleille ihmisille, kuolleitten olisi ollut tarve jatkaa toistensa evankeliointi tuhat vuotta, jotta myös 3000 vuotta ennen Jeesusta kuolleet olisivat kuulleet evankeliumin, jos siis Nooan arkki oli esim. 3000 vuotta ennen Jeesuksen kuolemaa. Tämä olisi järjetöntä, joten on ilmeistä, että kuolemassa ei ole aikaa. Jos näin on, nekin ihmiset, jotka nyt kuolevat, menevät samaan aikatilaan, missä Jeesus oli kuoltuaan ja ennen ylösnousemusta. Silloin ehkä nämäkin ihmiset voisivat tavata Jeesuksen, Sitä, miten tällaisessa aikatilassa olevia ihmisiä kohdellaan, ei kerrota raamatussa. Voihan olla, että ihmiset, jotka ovat eläneet elämänsä vastaavissa olosuhteissa kuin Nooaa edeltävät ihmiset, kohdellaan yhdenvertaisesti näitten kanssa. Emme tiedä, mutta voimme luottaa siihen, että Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen eikä puolueellinen.

Kuolema on raamatussa selvästi kuvattu erilliseksi olennoksi tai asiaksi. Kuolema on persoonamainen tai ”hänellä” on ehkä jopa persoona, koska Jumala nimittää kuolemaa viholliseksi. Kuolema on eräänlainen peto, joka syö meiltä asioita, jotka Jumala antoi meille lahjaksi luomistyössään ja joista Hän sanoi, että ne ovat hyviä. Kuolema on vankila, jonka Jumala lopulta tuhoaa. Kukaan ei jää loppuajoiksi tähän vankilaan vaan ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema”. Ennen kuin kuolema tuhotaan, hänet on tyhjennetty kaikista siellä olevista olennoista. On tärkeää, että kuolema tuhotaan, koska jos kuolema on persoona tai persoonamainen, mitään hänestä tai hänen vaikutuksestaan ei jää jäljelle niitten ihmisten elämään, jotka Jumala herättää kuolleista.

Kuvittele uusi universumi, missä kuolemaa tai mitään sen tuomaa pelkoa tai tuskaa ei enää ole. Ei ole kyllästymisen tunnetta. Kuvittele, että voit olla oma parhain itsesi koko ajan. Tai oikeastaan paljon enemmän, koska sinulla on ylösnousemusruumis. Kuvittele iankaikkinen elämä niin, että voit olla samaan aikaan monessa paikassa, vaikka aamupalalla Pietarin kanssa ja samaan aikaan lentämässä yksisarvisella kohti kaukaista saarta. Kuvittele itsesi ja läheisesi niin, että olette täynnä rakkautta, iloa ja merkityksellisyyttä ja aina lähellä elämän lähdettä kaikkivaltiasta Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta. Mikään ei pääty ja aina jokainen uusi päivä on vielä hienompi ja merkityksellisempi kuin edellinen. Ja ennen kaikkea, saat rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta.

Uutta universumia odottaen, tapaammehan siellä? Siunausta päivääsi.
Frank Hill